Prosessi blogin luomiseksi
27 syyskuu, 2006
Päätin vihdoin aloittaa oman blogin. Ajatus on hautunut päässäni jo useita kuukausia, ja lopulta päätin tehdä asian eteen jotain, sillä haluan kirjoittaa ajatuksiani ylös. Toisinaan tuntuu, että en muista mitä olen ajatellut – toisinaan taas siltä, että en uskaltaisi myöntää ajatelleen niin kuin ajattelen. Miksi siis julkinen blogi? Haluaisin saada muiden ihmisten kommenteista jonkinlaisen peilin itselleni jota vastaan ymmärtäisin ehkä paremmin muita sekä myös itseäni. Taustalla on siis myös tarve harjoittee pienimuotoista blogiterapiaa. On asioita, joista ei voi helposti keskustella tuttujen kanssa ilman, että saisi oudon leiman otsaan. Niin mielipuoliselta kuin se kuulostaakin, tällaisten asioiden jakaminen koko maailman kanssa anonyymisti on helpompi vaihtoehto. Anonyymisti siksi, että haluan pysytellä nimimerkkini takana nimettömänä ja sukupuolettomana.
Kuten joku jo mahtoi blogin nimestä arvata, olen introvertti. Tämä on ensimmäinen asia minkä haluan tuoda esiin itsestäni. Jos olisin ekstrovertti sillä hetkellä, kun törmään kadulla kävellessäni uusiin ihmisiin, tervehtisin heitä sanomalla “Hei! Minä olen Jellona ja olen introvertti.” Olen kuitenkin introvertti, ja mielummin sanon vain hiljaisella äänellä “hei”. Olen asioita pitkään pohdiskeleva ja toisinaan kaipaan ympärilleni tilaa – yksityisyyttä – mutta toisinaan myös ihmisiä. Ehkä minulla on sosiaalisiakin kykyjä siis jonkin verran. Toivoisin niin. Haluaisin myös olla hieman vähemmän introvertti ja saman verran enemmän ekstrovertti. Kerroinkos jo, että olen melko ujo. Olen hidas tutustumaan uusiin ihmisiin. En sillä tavalla ujo, että olisin sosiaalinen outolintu joka ei puhu eikä pukahda – sen verran ujo kuitenkin, että siitä saadaan aika mielenkiintoinen sekoitus i:llä alkavan luonteenpiirteeni kanssa. Haluaisin tutustua ihmisiin helpommin, mutta tämä tuntuu olevan minulle mahdottomuus. Onneksi olen ehtinyt saada elämäni aikana useita hyviä ystäviä. Olen miettinyt, että harvoilla on oikeasti hyviä ystäviä. Sellaisia joiden kanssa puhutaan muustakin kuin viikonlopun vietosta.
Nyt on tämän blogimaailman uuden tulokkaan aika mennä nukkumaan.
28 syyskuu, 2006 at 19:37
Oho!
“Olen asioita pitkään pohdiskeleva ja toisinaan kaipaan ympärilleni tilaa – yksityisyyttä – mutta toisinaan myös ihmisiä. Ehkä minulla on sosiaalisiakin kykyjä siis jonkin verran. Toivoisin niin. Haluaisin myös olla hieman vähemmän introvertti ja saman verran enemmän extrovertti. Kerroinkos jo, että olen melko ujo. Olen hidas tutustumaan uusiin ihmisiin. En sillä tavalla ujo, että olisin sosiaalinen outolintu joka ei puhu eikä pukahda – sen verran ujo kuitenkin, että siitä saadaan aika mielenkiintoinen sekoitus i:llä alkavan luonteenpiirteeni kanssa. Haluaisin tutustua ihmisiin helpommin, mutta tämä tuntuu olevan minulle mahdottomuus.”
Tämä voisi kertoa yhtähyvin minusta.
28 syyskuu, 2006 at 23:19
Tervetuloa blogimaailmaan. Kovin tutuilta tuntuvat ajatuksesi. Olen introvertti, ujo, tarkkailija ja kaikkea mahdollista, mutten missään nimessä puhelias tai keskipisteenä olosta nauttiva.
En mielelläni puhu. Mutta haluan silti tuoda ajatuksiani esille ja kirjoittaminen on aina ollut paras väyläni sitä tarkoitusta varten. Tekee hyvää purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla. En kuitenkaan jaksa pitää mitään perinteistä päiväkirjaa pelkästään itselleni. Siksi omaan blogiin kirjoittaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ja olen koukussa
.
Onnea blogillesi! Ainakin minun suosikkilistalleni pääset
.
29 syyskuu, 2006 at 12:22
Tervetuloa blogistaniaan minunkin puolestani. Ensimmäisen kirjoituksesi perusteella voin jo hieman “samaistua” ja sehän on hyvän kirjoituksen/kirjoittajan merkki.
1 lokakuu, 2006 at 13:00
Onnea uudelle blogille. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, alanpa lukea.
14 lokakuu, 2006 at 15:03
Uskon että moni introvertti voi samaistua tuohon toiseen kappaleeseen. Itse olisin voinut kirjoittaa aivan samat asiat.
Aion lukea tätä blogia jatkossakin.