Päivä toisena ihmisenä

Paineet tämän postin kirjoittamiseksi kasvoivat melkoisesti, kun huomasin että joku oli jo ensimmäisen postini lukenut ja vielä kommentoinutkin. Perhoset ehtivät hetken pyöriä vatsassani.

Olen ollut viimeisten kahden viikon aikana todella stressaantunut. Kaikki stressi huipentui viikonloppuna, jolloin sain myös järjestettyä itseni tilanteeseen, jossa en ole tottunut olemaan – puheliaana, sosiaalisena, järjestelevänä asiat hoitavana huomion keskipisteenä. Kokemus oli minulle todella rankka. Jälkeenpäin tarkasteltuna tajusin, että vaikka olin viikonlopun jälkeen uupunut, oli kaikki sen arvoista. Tiedostin myös uudelleen jotain itsestäni.  Pakon edessä saan runnottua ujouteni ja vetäytyvyyteni pieneksi mytyksi, jonka voin laittaa taskuun odottamaan sopivaa hetkeä jolloin se voi palata takaisin. Toisin sanoen olin sellaisessa tilanteessa, että voisin jälkeenpäin väittää olleeni joku muu. Tunne oli huumaava – mutta myttyni on palannut. Näin kuitenkin vilahduksen itsestäni, jollaista en ole nähnyt pitkiin aikoihin ja se tuntuu mielettömän hyvältä.