Yöjuttuja ja seurustelua

Minulla näyttää olevan tapana kirjoittaa vain myöhään illalla tai öisin blogiini. Annoin itselleni luvan käyttää sanaa tapana, sillä tuskin kolmatta postia kirjoittava voi vielä puhua tavoista. Joka tapaukssa.. olen iltavirkku, yöihminen ja aamutorkku. Jos minulla ei olisi mitään syytä herätä aamuisin, saisin helposti käännettyä unirytmini täysin. Tästä syystä ehkä tapani kirjoittaa tätäkin postia tähän kellonaikaan on mikä on. Iltaisin ja öisin pystyn pysähtymään – kuuntelemaan itseäni ja ajatuksiani, olemaan avoimempi itselleni. Toisaalta työ ja koulu pakottavat heräämään ainakin viikolla normaaliin aikaan aamulla, joten verbaalinen ulosantini tuskin on kovinkaan laadukasta oltuani hereillä n. 17 tuntia putkeen. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miksi sisäinen kelloni toimii pari tuntia myöhässä. Muuttaisiko eri aikavyöhykkeellä asuminen tilannetta, vai pysyisykö sisäinen kelloni sitkeästi myöhässä? Hyvä esimerkki iltavirkkuudestani on esimerkiksi tenttiin lukeminen. Minulle tehokkain aika aloittaa tenttiin lukeminen on n. 22.00 eteenpäin. Unimäärän tarpeeni on myös täysin erilainen riippuen siitä koska menen nukkumaan. Jos nukun esimerkiksi kuuden tunnin unet yön aikana kahtena eri päivänä ja ainoana erona on se, että ensimmäisenä yönä menen nukkumaan 24.00 ja toisena yönä 03.00. Ensimmäisen yön jälkeen olisin todella väsynyt herätessäni kuudelta aamulla. Toisen yön jälkeen oloni olisi aamulla hyvin todennäköisesti pirteä.

Klikatessani Kirjoita-linkkiä tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa unirytmistäni ja nukkumisesta. Näköjään sormeni karkasivat käsistäni. Kaikki tämä puhe nukkumisesta tuo mieleen vielä yhden aiheeseen läheisesti liittyvän jutun – Nukkumatin. Pari päivää sitten luin lehdestä, että nukkumatin luoja Gerhardt Behrendt on kuollut. En ollut pitkään aikaan ajatellut tai muistanut koko hahmoa, joka oli lapsuudessani oli kuitenkin joka päivä heittämässä unihiekkaa silmiin. Nyt innostuin etsimään netistä Nukkumatista lisää tietoja ja löysinkin Yle:n sivuilta yllättävänkin pienen esittelyn ja linkin Nukkumatin saksankielisille sivuille. Vähäsen aikaa ehti harmittaa, että valitsin aikoinaan ranskan saksan sijasta luettavaksi kieleksi. Toisaalta, jos osaisin tällä hetkellä saksaa yhtä hyvin kuin ranskaa, ei siitäkään olisi ollut minulle mitään hyötyä sivuja tulkatessani.

Syy miksi alunperin lähdin kirjoittamaan postia oli seurustelu. Olen viime aikoina miettinyt miten ihmeessä minä – ihminen joka on sisäänpäin suuntautunut, ujo, hiljainen ja arka – seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, joka on käytännössä minun vastakohta. Tämä on pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessä viimeaikaisten yhteentörmäysten vuoksi parisuhteessa. Oma hiljaisuuteni tuntuu toisinaan valtavalta taakalta kantaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei siihen pysty samaistumaan ja jonka näkemys ihmisestä on se että ihminen on luonnostaan ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Toivoisin aivan jumalattoman paljon, että pystyisin siihen. Tiedän että seurustelukumppanini näkee minussa hyvät ja huonot puoleni ja tekee niiden perusteella omat valintansa – samoin kuin minäkin. Ja monen vuodenkin jälkeen olemme edelleen yhdessä. Toisaalta monen vuodenkin jälkeen riitamme koskevat samoja asioita ja uusien kriisien tullessa eteen lopulta kyse on kuitenkin näistä “juuristamme” joista emme tunnu pääsevän eron. Joskus tuntuisi hienolta saada mahdollisuus puhdistaa pöytä täysin ja kokea miltä se tuntuu. Olisiko se sama kuin rakastuisi uudelleen?

Nyt on aika sulkea kone ja mennä nukkumaan.